Tietoa ja koodia jakaen

Turku.fi-lähdekoodin jakaminen kaikkien käyttöön on toistaiseksi tuorein askel yhä tiiviimmässä yhteistyössä suomalaiskuntien kesken. Helsinki on loistava esimerkki monipuolisuudellaan, ja Oulu jo viime vuosikymmenellä antoi asiointitilinsä lähdekoodin kaikkien hyödynnettäväksi.

Seitsemän suurimman kaupungin kesken ainakin verkkoviestinnän osalta tietoa, ja tuskaakin, on jaettu ahkerasti vähintään tämän vuosituhannen ajan. Samaten yhteisillä, Kuntaliiton organisoimilla verkkoviestijöiden päivillä, pienen kunnan ketteryys ja suuren kaupungin resurssit ovat lyöneet sulavasti kättä, ja jokainen on voinut poimia synergiasta tarvitsemansa.

Stereotyyppisen julkishallintobyrokratian varjossa avoimuus, toisilta oppiminen ja yhteistyössä tekeminen ovat siis olleet toimivaa käytäntöä jo pitkään.

Nyt yhdessä tekeminen ja entistä konkreettisempi ja laajempi jakaminen myös yritysten ja muiden toimijoiden kanssa kasvaa vauhdilla. Hektisemmässä tiukkojen budjettien maailmassa verorahojen tehokkaampi käyttö hyödyntää kaikkia.

Asukkaan näkökulmasta laaja yhteistyö tarkoittaa parempia digitaalisia palveluja nopeammin. Samalla verorahat hyödynnetään optimaalisesti työn tekemisen tehostuessa.

Toimittajat innokkaina mukana

Mistä on kyse? Turku.fi -avoimena lähdekoodina Turku.fi-verkkopalvelun lähdekoodi pitää sisällään perussivupohjien lisäksi muun muassa uutistoiminnallisuudet, luottamuselimille omat näkymänsä sekä tapahtumakalenterin. Myöhemmin kevään aikana myös rajapinta palvelutietovarantoon tulee mukaan pakettiin Koodi löytyy Turun kaupungin Github-tililtä Lisätietoja verkkopalvelupaketista ja yhteydenotot Turku.fi-verkkopalvelua rakentavat Drupal-toimittajat Citrus Solutions Oy, Druid Oy ja Wunder Oy

Turussa on tehty strateginen linjaus avoimen lähdekoodin ratkaisujen hyödyntämisestä. Myös Turku.fi-rakentamisessa kolmen Drupal-toimittajan yhteistyö oli alusta alkaen yritysrajat ja kilpailuasetelmat rikkovaa. Tietoa ja vinkkejä jaettiin koodarien ja kaupungin kesken mitään pidättelemättä. Citrus Oy:llä, Druid Oy:llä ja Wunder Oy:llä on ollut myös sama asenne kansainvälisen Drupal-yhteisön suuntaan: antamalla saa enemmän.

Innosta ja asenteesta jakaa tehtyä työtä kertoo hyvin se, että turku.fi-koodin paketointi tehtiin yritysten omana työnä.

Kuin kesää tai kuuta nousevaa Turussa odotetaan innokkaana, minkälaiset yhteistyökuviot turku.fi- tai toivottavasti jatkossa kunta.fi-koodin ympärille saadaan aikaan. Sitä ennen hyödynnämme pääkaupunkiseudun palvelukartan koodia entistä ehomman oman palvelukartan toteuttamiseksi. Ja pohdimme parhaimpia Github-pelisääntöjä monitoimittajamallilla toimittaessa sekä miten julkishallinnon organisaationa tulisi näkyä erilaisissa avoimen lähdekoodin yhteisöissä.

Vinkit ja kokemukset otetaan ilolla vastaan!

Kirjoitus on julkaistu kuntaliitto.fi:n blogissa 31.03.2017.

Avoimen lähdekoodin inspiroimana, olkaa hyvä

© Antti Korpinen

Jos haluu saada, on pakko ilo antaa… On päiviä, jolloin mikään ei onnistu ja sitten on tämänkaltaisia päiviä, jolloin jalat eivät kosketa maata. Tänään kaupungin verkkopalvelun lähdekoodi tuli kaikkien hyödynnettäväksi.

Kolmisen vuotta sitten valmistelimme verkkopalvelun rakentamisen tarjouspyyntöä. Aiemman selvityksen perusteella julkaisujärjestelmäksi oli valittu Drupal, joten avoimen lähdekoodin periaatteiden mukaisesti hahmottelimme, että tehtävä työ jaettaisiin myös vapaaseen käyttöön.

Ja tänään 16.02.2017 on se päivä.

Rakennustyöhön saimme uskomattoman kolmen firman koplan vahvoja Drupal-osaajia. Tekeminen oli mahtavaa ja haastavaa ja käsittämättömän nopeaa, kun ensikertalaisena katselin ketterän kehittämisen pyörteissä uusien toiminnallisuuksien valmistuvan viikoittain.

Olimme erittäin onnekkaita, että tekijöiden kemiat toimivat heti yhteen, ja kaikki halusivat tehdä maailman parhaan verkkopalvelun. Ja sen myös saimme.

Uusi verkkopalvelu näki päivänvalon 1. heinäkuuta 2015. Sen jälkeen toiminnallisuuksia on rakennettu lisää ja kehitetty käyttäjien palautteen perusteella.

Nyt kokonaisuus on tietoturva-auditoitu ja paketoitu helposti käyttöön otettavaksi.

Kuka tahansa voi hyödyntää muun muassa uutistoiminnallisuuksia, some-kanaviensa sisältöjä, tapahtumakalenteria omassa verkkopalvelussaan. Paketti kokonaisuutena tai osissa.

Yhdessä eteenpäin

Toiveena on, että jatkossa kehitystyötä tehdään yhdessä muiden kaupunkien kanssa. Tällöin sote-uudistuksen myötä merkittävästi suppenevat verorahat voidaan käyttää olennaiseen ja laatuun kalliiden lisenssien sijaan.

Matka on ollut huikea ja se on vasta alussa. Kiitos mahtavista opeista ja huikeista hetkistä kanssakulkijoille.

Tulkaa kaikki muutkin mukaan.

Lue lisää

• turku.fi: Turku.fi:n lähdekoodi kiinnostaa jo monia (16.02.2017)
  • turku.fi-lähdekoodi kaupungin Github-tilillä
  • Verkkopalvelu-paketin sisältö
• www.turku.fi/digitalisaatio
• Digitaalisten palvelujen kehittäminen -hanke
• Citrus Solutions
• Druid
• Wunder

 

• Lähdekoodia kaikille (15.09.2017)

 

Uusi reppu selässä

Viime vuonna tuskailin toimivamman arkikäytössä olevan kamerarepun perään, kun Tamracin Adenture 7 ei enää vastannut tarpeisiin. Konmarin vastaisesti yhden repun korvasi sekä olkalaukku että isompi reppu.

Olin haaveillut pitkään suuremmasta kamerarepusta, johon saisin niin tavaraa kuin akkukahvalla varustetun kameran mielellään pitemmän putken kanssa.

Olin jo hankkinut Think Tank Photon olkalaukun, kun haaveilemani kamerareppu ei näyttänyt toimivan akkukahvaisen rungon kanssa. Mutta joskus ihmeitäkin tapahtuu.

Käydessäni passikuvassa näin kameraliikkeessä Lowepron Photo Sport Pro 30L AW -repun, jonka toivomani Sport II -versio on korvannut.

Toisin kuin uudemmassa ja upeammassa mallissa, ykkösversioon mahtuu Canon 5-sarjalainen akkukahvalla ja 70-200-millin objektiivilla. Luontevasti kameraosioon mahtuu vielä toinen linssi, mutta olen kantanut mukana kahta pientä prime-linssiä, vaikka niiden käsittely ei kovin helppoa olekaan.

Kameraosio onkin repun kokoon nähden yllättävän pieni, mutta se myös varmistaa, ettei turhaa kalustoa tule kannettua, ja pitemmillä patikoinneilla kamera kulkee turvallisesti mukana.

Paljon mahtuu mukaan vaikkakin hieman oudossa suhteessa

Lowepron kamerareppu on todella tilava muun tavaran suhteen. Itse asiassa kameraosion ja tavaratilan suhde on hieman outo. Lisäksi kameraosion saa irti, jolloin laukun voi täyttää kokonaisuudessaan muulla tavaralla.

Reppu on tukeva selässä ja hyvä kantaa. Muutamilla lyhyillä patikoinneilla jostain syystä olkahihnoja on pitänyt kiristää vähän väliä. En tiedä johtuuko tämä siitä, että reppu on puolen metrin pituisena lähes koko selän mittainen tai siitä, että pääasiallinen paino on ollut repun alaosassa kamerakaluston painaessa huomattavasti enemmän kuin muutamat mukana kulkeneet tavarat. Joka tapauksessa en ole aiemmin törmännyt yhdenkään selkärepun kanssa vastaavaan ongelmaan.

Samaten tavaraosio olisi hyötynyt pienistä taskuista, joihin olisi voinut laittaa kyniä, johtoja, energiapatukoita jne. Nyt vain repun päällä on pieni tasku tavaroille. Onneksi sivutaskussa on hyvin tilaa vesipullolle ja sadesuoja löytyy repun alaosasta.

Tulevien kesien pyöräretket ovat taas huomattavasti mielekkäämpiä ja kuvamaailma on laajentunut monipuolisempien objektiivivaihtoehtojen myötä.

Lue lisää

• blog.lowepro.com: Rachid Dahnoun talks about the new Photo Sport Pro 30L AW (03.05.2013)
• thephotoblographer.com: Review Lowerpro Photo Sport Pro 30L AW Backpack (19.06.2013)
• Olkalaukulla eteenpäin (10.01.2017)
• Reppu selkään (27.11.2016)

 

 

 

Olkalaukulla eteenpäin

Tuskailin marraskuussa uuden päiväkäyttöön sopivan kamerarepun perään.

Päädyin korjaamaan ongelmallisen tilanteen ostamalla olkalaukun. Think Tank Photon Retrospective 20 ratkoo useimmat tavoitellut ongelmat:

• Canon 5-sarjalainen mahtuu mukaan akkukahvan kanssa ja se on helppo napata olkalaukusta käyttöön.
• Juomapullolle on oma, erillään kamerakalustosta oleva sivutasku.
• Mukaan mahtuu jonkin verran muuta tavaraa, muttei kuitenkaan niin paljon, että laukkua ei enää jaksa kantaa.
• Sivutaskuun mahtuu ipad muttei kannettavaa, paitsi kenties 11-tuumainen versio.

Ensimmäinen Think Tank Photo -laukkuni pääsi tosissaan kenttätestiin Lux Helsingissä -17 asteen pakkasessa. Ja se pärjäsi paremmin kuin uskalsin toivoa, ja paremmin kuin, jos olisin joutunut repimään paksut hansikkaat kädessä vetoketjuja auki ja kiinni.

Olkalaukussa on luontevasti tilaa 70-200-milliselle putkelle irrallaan tai kiinni rungossa sekä kahdelle muulle linssille. Kuitenkin väliseiniä on mukana runsaasti, joten laajempikin obtiikkasetti tai vararunko mahtuu kyllä mukaan, mutta tällöin niiden käyttö ei ole yhtä sujuvaa.

Laukussa on myös mukana sadesuoja, joten kaatosateen sattuessa kalusto on turvassa.

Olkapää koetuksella

Pyrin yleensä kantamaan kaiken selässä, jotta ryhti ei huononisi entisestään. Laukku lepääkin oikealla lonkalla ja kantohihna lepää vasemmalla olalla, jotta paino jakautuisi hieman tasaisemmin. Samaten olkapääni ei ole vahvimmasta päästä onnettomuuksien jne. jäljiltä, joten erityisesti täyteen ahdettu olkalaukku tuntui hieman epätoivoiselta.

Totta on, että alkuun olka, selkä, pää ja niska olivat aika jumissa, vaikka repussa oli vain runko ja kolme linssiä. Pikku hiljaa kuitenkin elimistö tottui ja nykyään tämä onkin lyhyillä kaupunkiretkillä yleensä käytössä. Kuitenkaan viikonloppulomalle esimerkiksi Tukholmaan en välttämättä laukkua ottaisi, ainakaan vielä, etteivät mahdolliset päänsäryt ja lihasten jumittuminen pilaisi matkaa.

Periaatteessa saan ahdettua Tamracin reppuun 5 pientä prime- tai zoom-linssiä, mutta pitemmät objektiivit jäivät kotiin. Jo nyt huomaan eron muutoksen kuvamaailmassa, kun yleensä 70-200-millinen on usein kiinni kamerassa, koska se on mahdollista.

Laukku on kuitenkin muilta osin tukeva ja kalusto helposti hyödynnettävissä, mikä oli erityisesti aiemman repun ongelma.

Voin suositella ilomielin olkalaukkua kaikille.

Lue lisää

• thinktankphoto.com: Think Tank Retrospective 20
• Reppu selkään (27.11.2016)

 

Tavara kiertoon tai lainaan

Olen aina kamerakalustoa päivittäessäni voinut antaa aiemman kalustoni osana maksua uudemman/paremman rungon tai objektiivin ostaessani. Miksi tämä ei onnistu muilla aloilla? Tai onko omistaminen ajatuksenakin mennyttä aikaa?

Olen ensimmäisistä kamerahankinnoista lähtien turvautunut käytettyyn aina, kun se on ollut mahdollista. Ainakin kotipaikkakunnallani on kaksi ketjua, joissa tämä onnistuu. Ja kun kyseessä on myös valtuutettu kamerahuoltaja, niin sekä hinta-arvioon että laitteiden laatuun voi luottaa.

Kamerakaluston päivittäminen on helppoa nurkkia täyttämättä.

Arvostan suuresti tällaista mahdollisuutta, jolloin vanhemmat välineet eivät jää nurkkiin lojumaan. Ja voisin kuvitella, että on monia muitakin aloja, joissa ainakin taitojen kasvaessa kalliita hankintoja joutuu tai haluaa päivittää.

Miksi vastaavaa palvelua ei ole muilla aloilla?

En usko, etteivätkö esim. tietokoneet, kunnon polkupyörät tai kuntoilulaitteita menisi kaupaksi käytettynä halvemmalla, jos/kun asiakas voi luottaa, että tuote on arvioitu ja tarvittaessa huollettu ja tyhjennetty. Aivan varmasti myös uusien välineiden myynti kasvaisi, kun esimerkiksi fat-biken ostohinnan osana voisi antaa aiemman maastopyörän.

Kenties asiakas saa esimerkiksi tori.fi:ssä paremman hinnan pienellä vaivalla mutta samalla ottaa myös riskin valituksista ja epäselvyyksistä. Vastaavasti yksityiseltä ostavalla ei ole kättä pidempää laadun varmistamiseksi.

Kestävämmän kehityksen kannalta kameraliikkeiden kierrätysmallin toivoisi leviävän laajemmalle. Olisin ensimmäisten joukossa uudistamassa välineitä, kunhan vain vanhat voisi luovuttaa helposti samalla jonkinlaista korvausta vastaan.

Ehkä tällainen palvelu onkin olemassa, mutta ainakaan kovin laajasti tunnettu se ei ole.

Tai onko vain käytöstä maksaminen tulevaisuuden ratkaisu?

Kenties omistaminen yleensäkin on jo täysin vanhanaikaista, ja jatkossa Osuuspankin tarjoama palvelu auton omistamisen sijaan on tulevaisuutta myös muilla aloilla? Tämähän on näkynyt jo vuosia esimerkiksi viihteen kuluttamisessa on demand -käytön tultua dvd-levyjen ostamisen ja lainaamisen rinnalle.

Lisäksi joillakin uusilla asuinalueilla on asukkaiden yhteiskäyttöön hankittu sähköautoja, jotta yksittäisen asukkaan ei tarvitse hankkia pitkiä aikoja käyttämättä seisovia kulkuneuvoja.

Tulevatko yhteiskäyttö ja vain käytöstä maksaminen käytännöiksi muillakin aloilla? Kamerakaupasta vuokrataan välineet ja käytetään enenevässä määrin kaupungin tarjoamia polkupyöriä? Onko julkishallinnon tehtävänä jatkossa tarjota esimerkiksi hyvinvoinnin edistämiseen sopivia välineitä käyttökorvausta vastaan sen sijaan, että kuntalainen ostaa himoitsemansa fat-biken?

Varmaan molemmat vaihtoehdot jatkavat rinnan, kuten esimerkiksi elokuvien katsominen nykyään. Toimivien palvelujen luomisessa riittävä käyttäjämäärä ja varsinkin mahdollisimman helppo hyödyntäminen tarvitsee palvelumuotoilun apuan.

Japanilaisopit julkishallinnon hyödyksi

Olen lukenut jonkin verran lean-menetelmistä ja viimeistään Creativity Inc. –teoksen myötä minusta oli tullut ”uskovainen”. Vihdoin joulunalusviikolla pääsin mukaan lean-työpajoihin, kun kaavoitusprosessia digitalisoidaan, ja sain havainnoida, miten animaatiostudiossa toimivat ratkaisut auttavat julkishallintoa.

7 tuottamattoman toiminnon poistamiseen pyrkivä lean-tuotantofilosofia on lähtöisin Toyotan tehtailta jo 1920-luvulla, jolloin jokaisen työntekijän vastuulle tuli tuottavuuden jatkuva kehittäminen ja laadun parantaminen.

Tuottamattomiksi toiminnoiksi on listattu:

• kuljetukset
• varastot
• liike
• odotusaika
• ylituotanto
• yliprosessointi
• viallinen tuote

Tällä vuosisadalla ja erityisesti vuosikymmenellä tehdastuotantoon luotu ajattelu on levinnyt myös menestyksekkäästi asiantuntijatyöhön. Tuotteiden optimaalisen tuotannon ja varastoinnin sijaan keskiöön on noussut asiakas ja hänen näkökulmastaan paras mahdollinen prosessi ja lopputulos.

Asiakas keskiössä

Erilaisten asiakasryhmien ja heidän toiveidensa hahmottelun jälkeen fokus siirtyi value steam mapin , VSM:n, (arvovirtakuvauksen) luomiseen. Miten kauan kestää ja mitä vaaditaan, että asiakas saa tarvitsemansa. Ja miten optimitilanteessa tällaiseen päästään.

Kaavoitusprosessi ennen ja jälkeen

Julkishallinnon asiantuntijatyössä läpimenoaikaa ei välttämättä saada lyhennettyä suunnattomasti pelkästään jo lakiperusteisten odotusaikojen takia. Kuitenkin turhaa siirtelyä tekijältä toiselle ja moneen paikkaan tallentamista sekä pullonkauloja voidaan huomattavasti vähentää järkeistämällä prosesseja ja kehittämällä työvälineitä. Vähemmällä säätämisellä ja toistolla myös mahdollista keskittyä varsinaiseen asiantuntijatyöhön, jolloin myös laatu paranee.

Löydettyjä haasteita

Koko prosessin virtaviivaistamisessa työpajat ovat vasta ensimmäinen vaihe. Suurimpien ongelmakohtien priorisoinnin jälkeen ratkaisuvaihtoehdot pitää vielä saada osaksi arkista ahertamista. Onneksi ensimmäisen viikon, kuukauden ja puolen vuoden työtehtävät auttavat jäsentämään, miten kokonaisuus voidaan pilkkoa toteuttamiskelpoisiin osiin.

Muutoksen tuominen käytännön työhön koko organisaatiossa on suuri haaste hektisessä työskentelyssä. Uudistukset eivät tapahdu hetkessä ja omien tehtävien radikaalikin muuttuminen luo muutosvastarintaa, joka erityisesti julkishallinnossa on legendaarisesti voimakasta, kun työpaikan puolesta ei tarvitse pelätä.

Kaavoitusprosessin virtaviivaistamisessa työpajat olivat ainakin lyhyellä tähtäimellä menestys. Into työpajoihin syntyi jo aiemmin tunnistetuista ongelmista ja asioita oli työstetty sisäisesti jo vuoden verran. Kaikki olivat aktiivisesti miettimässä uusia ratkaisuja omien töiden kehittämiseen.

Halu kehittää kantoi hyvin tiiviit kaksi työpajapäivää.

Työpajat havainnollistivat ongelmat, niiden riippuvuudet ja konkretisoi asiat, joihin voidaan vaikuttaa. Sekä antoi tehtävälistan ja aikataulun tarvittaville muutoksille. Lopulta aika näyttää miten paljon tarvittavia muutoksia saadaan vietyä läpi ja esimerkiksi tietojärjestelmien osalta milloin tietojen virtaaminen törmää kehitysrahojen loppumiseen.

Olin ”uskovainen” jo aiemmin ja nyt olen entistä vakuuttuneempi, että suomalainen julkishallinto hyötyisi huomattavasti oman tekemisensä ja erityisesti tekemisen tapojen kyseenalaistamisesta. Viisi miksi-kysymystä mistä tahansa työasiasta tekisi itse kullekin hyvää päästä käsiksi juurisyihin ja siihen, mitä oikeasti asiakas haluaa.

Digitalisaation ollessa muotisana nykytekemisen kyseenalaistaminen ja jopa kokonaan romuttaminen ovat tarpeen. Lean tuo muutostarpeen hahmottamiseen erinomaisen tuen ja työkalut. Lopputyö on kiinni organisaation joustavuudesta.

Tarvitsemme paljon tällaista virtaviivaistamista ja uudenlaista ajattelua, jotta sote-uudistuksen jälkeen murto-osaan putoavat verorahat riittävät olennaisen tekemiseen ja toiminnan kehittämiseen.

Lue lisää

• Lean-ajattelu wikipediassa
• Sixsigma.fi: Lean

Reppu selkään

Miten vaikeaa voi olla sopivan kamerarepun löytäminen? 

Hyvin palvelleen Tamracin repun rajat ovat tulleet vastaan, ja uusi pitäisi löytää.

Olen etsinyt pitkään uutta päiväreppua kamerakaluston kasvettua Tamracin Adventure 7:a suuremmaksi. Uuden repun metsästys on ollut turhauttavan työlästä ilman lopputulosta.

Vaateet/toiveet:

• Tilaa täyskennokameralle akkukahvan kera
• Pari linssiä, joista yksi 70-200-millinen, mielellään myös kamerassa kiinni ollessaan
• Vähintään yksi repun ulkopuolinen sivutasku juomapullolle
• Tilaa muille tavaroille, vaatteille, kirjalle, otsalampulle, ruualle jne.
• Huomaamaton pääsy kamerakalustoon

Ei siis mitään suunnattoman vaativaa. Mutta silti kantovälineen löytyminen on ollut haaste laajoista verkko-onginnoista, arvostelujen ja keskustelupalstojen kahlaamisista huolimatta. Olisi myös hyvä testata reppua käytännössä ennen ostoa, mutta tarjonta ei ole kovin laajaa alueella, joten todennäköisesti ostos löytyy, jos löytyy, verkosta.

Ongelmana siis on, että pienemmissä repuissa useimmiten akkukahva on liikaa. Tai sitten ulkopuolinen sivutasku puuttuu. Kameratila saattaa avautua selän puolelta, joten kameran nappaaminen ei ole mitenkään huomaamatonta.

Minulla on pari suurempaa Katan reppua aktiivikäytössä juttukeikoilla, kun mukaan tarvitaan vähän enemmän objektiiveja, toinen runko ja läppäri. Mutta niistä puuttuu esimerkiksi pyöräillessä erittäin arvokkaaksi havaittu sivutasku vesipullolle.

Pääasiassa kuvaan äkillisiä hetkiä luonnossa tai katukuvassa, jolloin kamera pitää saada nopeasti käyttöön. Nykyisellä täyteen ahdetulla repulla ei ole onnistumisen mahdollisuuksia, eikä esim. yli 100 millimetrin putki mahdu kameraan kiinnitettynä reppuun.

Myös Sling-reppu on erinomainen vaihtoehto, kunhan reppu roikkuu vasemmalla olkapäällä, mikä näyttää olevan harvinaisuus. Vastaavasti Messenger-tyyppinen olkalaukku on haaste, kun olkapää kipeytyy välittömästi kantamuksista. Muutaman tunnin kaupunkikäyskentely sujuu helposti, mutta koko päivä turistina ei onnistuisi.

Ehdokkaina ovat olleet:

• F-Stop Kenti
• Lowepro Photo Sport II ja
• Lowerpro Tahoe BP 150

joista keskimmäinen on yli puoli metriä korkea, eikä mahdu esimerkiksi lentokoneen mukaan saatavien tavaroiden mittoihin. 1. ja 3. ei taas ole tilaa vesipullolle. Yksikään ei rakasta akkukahvaa, ja reput suorastaan huutavat arvokasta kantamusta.

Ehkä pitää vain odotella, että kalustoni muuttuu jossain vaiheessa peilittömäksi, ja Tamrac Adventure 7 on taas sopivan kokoinen.

Tai löytyisikö suosituksia? Näkemykset ja kokemukset otetaan kiitollisina vastaan.