
Ylioppilaskulkue sankarihaudoille 06.12.2018
Jatkoin alkujaan Suomen 100-vuotistaipaleen ikuistamisprojektia toisen vuoden. Tällä kertaa otokset olivat mustavalkoisia muistutuksena sisällissodan vastakkainasettelusta ja nykyelomme mustavalkoisista näkökulmista.
Kuitenkaan en sitoutunut tälläkään kertaa tuohon tai muuhun erityiseen teemaan, vaikka mustavalkoisuus olisikin mahdollistanut vastakohtien korostamisen.
Kärsimätön pinnallisuus jatkui kalustopanostuksesta huolimatta
Tekemisen osalta en kehittynyt merkittävästi viime vuodesta. Oma pinnallisuuteni ja kevyt paneutumiseni sekä kärsimättömyyteni näkyvät kaikessa. Mutta olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt, että sain toteutettua 732 kuvan (itsenäisyyspäivä on molemmissa kokonaisuuksissa kahteen kertaan) projektini.
Tänä vuonna satsasin peilittömään kameraan ja manuaalilinssiin, kombo, jota kannoin uskollisesti lähes aina mukanani. Silti action-hetkissä kännykän nappaaminen taskusta oli lähes poikkeuksetta nopeampi tapa saada otos kuin kirjaimellisesti repiä kamera repun pohjalta.
Toisaalta hankin käytetyn peilittömän kameran tutustuakseni vihdoin uudemman tekniikan mahdollisuuksiin. Tulevaisuus on peilitön.

Rantautunut haahka 06.11.2018
Tämän vuoden haasteessa kuvattavan havaitseminen oli hieman helpompaa, mutta edelleen havahduin moneen hetkeen vasta tilanteen mentyä ohi. Ja osan ajankuvaa erinomaisesti hahmottavista otoksista jätin myös tietoisesti ottamatta, vaikka harkintaa olisi ehkä tarvittu vain julkaisun osalta. Pitkä matka katuelämän tallentajaksi siis on edessä.
Monipuolisemmin mustavalkoisesti
Edellisen projektin aikaisia totaalisia uuvahduksia ei nyt tullut vastaan heinäkuun historiallisissa helteissäkään, mutta selkeästi hämärän tuomat kontrastit, valot ja varjot kiehtovat enemmän kuin auringon paahde pilvettömältä taivaalta. Tällä kertaa en myöskään pitäytynyt tiukasti elämää tallentavissa valokuvissa, vaan mukana on niin ruutukaappauksia kuin sitaatteja tuolloin lukuvuorossa olleista kirjoista. Arjen ikuistaminen monipuolistui.
Useimmat valokuvaoppaat tai ainakin mustavalkokuvauksesta kertovat teokset alleviivaavat, että väri kannattaa jättää pois, ellei se tuo selkeää lisäarvoa. Useat kokonaisuudessa näkyvät otokset toimivat mielestäni paremmin väreissä, mutta parempien mustavalkokuvien puutteessa, ne ovat mukana. Projekti havainnollisti hyvin, miten paljon opittavaa minulla on kontrastien hyödyntämisestä ja kuvasisällön pelkistämisestä.

Aura of Puppets -näyttely 17.07.2018
Viime vuonna tarkastelin kuvausrupeamaa kolmesta näkökulmasta:
- Sisältö – elämäni ei ole muuttunut kiehtovammaksi, mutta kieltämättä useammin kuin kerran lähdin ulos kohti toimintaa vain kuvausprojektin kannustamana. Vaikka kuvaaminen hakee edelleen omaa muotokieltään, niin ainakin projektilla on ollut vähäinen positiivinen vaikutus aktiivisuuteeni. Valitettavasti se ei ole vielä näkynyt otoksissa.
- Jatkuvuus – en edelleenkään toteuttanut oikeaoppista 365-projektia, mutta arjen keskeltä löytyi selkeästi enemmän kuvattavaa päivittäin.
- Kuvien tekninen laatu – peilitön kamera manuaalilinsseineen ei merkittävästi nostanut kuvien teknistä tasoa, vaikka kamera kulki mukana, niin arkinen reppuni ei helpottanut sen hyödyntämistä. Tosin usein myös syynä oli pyrkimys pysyä huomaamattomana, sillä kameran kanssa ikuistaminen tuntuu paljon virallisemmalta, joten kännykkäkuvat ovat edelleen merkittävässä roolissa.
Miten tästä eteenpäin?
Ennen kaksivuotista kuvausprojektiani otin kuvia satunnaisen epäsäännöllisesti. Kuitenkin viikoittain tallensin värikuvia Flickriin ja mustavalkokuvia Tumblriin sekä Instagramiin/Twitteriin ja Facebookiin kaikkea mahdollista.
Todennäköisesti Flickr- ja Tumblr-rumba jatkuvat. Ensiksi mainitun osalta ”Viikon kuva”-tallennus on jatkunut jo vuoden 2009 alusta, joten pitäähän sitä ainakin ”juhlavuoden” ajan jatkaa.
Toivottavasti Instagram-/Twitter-kuvien laatu kehittyy ja postausaktiivisuus nousee, mutta Facebookin osalta tänä vuonna alkanut selkeä lasku jatkunee.
Sivuhuomio verkkopalvelun moderoinnista
Molempien valokuvausprojektien kuvat on tallennettu Tumblr-palveluun, jonka moderointisäännöt ovat näiden muutaman vuoden aikana herättäneet hilpeyttä.
Noin kuukausi sitten Yleisradio esitti The Cleaners -dokumentin, jossa parrasvaloihin pääsevät some-saastan siivoajat.
- The Cleaners -dokumentti Yle Areenassa helmikuun 2019 puoliväliin saakka
Väkivalta, porno, poliittisesti epäkorrektiksi luokiteltava sisältö piilotetaan meiltä suojelun perusteella mutta myös sensuuria toteuttaen. Vaikka useimmat meistä ovat enemmän kuin kiitollisia, että teloitus- tai raiskausvideot eivät tule somevirtaan, niin rikokset niiden taustalla eivät saisi jäädä pimentoon. Toisaalta esimerkiksi sotakuvamateriaali on tärkeää muutoksen aikaansaamiseksi ja valtaeliittiä kritisoiva taide kuuluu sananvapauden piiriin, jota filippiiniläismoderaattorit linjaavat vajaan sekunnin harkinta-ajalla.
Molemmissa kuvausprojekteissani liian explisiittiksi on useampaan otteeseen leimattu esimerkiksi kuva Agricola-patsaasta ja kaupan vihannestiskillä näkyvä syksyn sato. Pyytäessäni uudelleenarviota kaikki kuvat on välittömästi palautettu, mutta sensuurin osuvuus mietityttää. Tai kenties kyse oli sisällöllisestä ja teknisestä laadukkuudesta.
Kun muita suojellaan tällaiselta materiaalilta, mitä minulta piilotetaan suojelun nimissä?
Lisää aiheeseen liittyen
- 100 years between #suomi18
- Suomen 99. vuosi omalta nurkalta ikuistettuna (06.12.2017)
- yle.fi: The Cleaners – some-saastan siivoajat

Luminous Landscape Turun linnan puistossa 06.12.2017