Toukokuun alussa Suomen ensi-illan sai Erik Poppen elokuva ”A Thousand Times Goodnight – Tuhat kertaa hyvää yötä”, joka kuvaa sotaa ja katastrofeja kiertävän kuvaajan tasapainoilua perhe-elämän kanssa.
Sotavalokuvaajana 1980-luvulla toimineen Erik Poppen teos nostaa esiin median kylvämän sota- ja kriisikuvaston inhimillisen puolen. Tosin länsimaisesta näkökulmasta konfliktin keskellä elävien jäädessä jälleen objekteiksi.
Juliette Binoche esittää Rebeccaa, joka loukkaantuu viimeisimmällä kuvausmatkallaan. Hänen aviomiehensä esittää uhkavaatimuksen: työ tai perhe.
Elokuva kuvaa Rebeccan kamppailua etääntyä intohimoisesti suhtautumaansa työhön kenties vihdoin tajutessaan miten muu perhe reagoi hänen matkoihinsa. Hän on noudattanut kiivaasti Robert Capan ohjetta pyrkien aina mahdollisimman lähelle kohdettaan.
Rebecca selittää tyttärelleen, miten viha vääryyttä kohtaan ajaa häntä eteenpäin vaarallisille alueille. Lähes pakkomielteisenä hän kuvaakin konfliktin kohdatessaan perheensä unohtaen ja toisinaan journalistisen etiikan kyseenalaistaen, kunnes epäoikeudenmukaisuus jähmettää kameran sulkimen.
 |
| Kuvakaappaus elokuvan trailerista |
Kriisialueilla työskentelevillä on myös normaali elämä
Sekä ylistyksiä että melodraama-syytöksiä saanut elokuva nostaa useimmiten unhoon jäävän näkökulman: kriisialueilla kuvaavilla on elämä myös ”tavallisessa maailmassa” ja läheisiä, jotka ovat aina huolissaan.
|
Kuvien kalliista hinnasta kertoo myös sotakuvaaja Niklas Meltion puoliso viitatessaan miehestään kertovassa dokumentissa lyhyesti jatkuvaan huoleen ja valintaan, kun toinen aina etsiytyy kriisialueille.
Elokuva toi välittömästi mieleen huhtikuussa menehtyneen saksalaiskuvaaja Anja Niedringhausin, vaikka Binoche esittämä Rebecca palaakin kotiin perheensä luo toipumaan. Siskonsa ja äitinsä kanssa elänyt kriisejä kiertänyt kuvaaja kuoli afganistanilaispoliisin luoteihin.
Samaten muutama vuotta aiemmin menehtyneet Tim Hetherington ja Chris Hondros olivat käsittääkseni lapsettomia. Myös kenties kuuluisin elossa oleva sotakuvaaja James Natchway on ainakin dokumenttien mukaan tunnettu vetäytyneisyydestään ja erakkomaisuudestaan. Rankalla mutta kenties sankarilliselta tuntuvalla työllä on raskas hinta.
Erik Poppen valokuvaajatausta näkyy aiheen lisäksi upeina visuaalisina hetkinä, joista useimmat toimisivat loistavina valokuvina. Tämän lisäksi elokuva on näkemisen arvoinen niin Binoche’n loistavan suorituksen kuin teemansakin kannalta.
Lue lisää
Wikipediasta:
smoisala 