Kirjoitan verkkopalvelun kehittämisestä viisi postausta omien kokemusten pohjalta täysin subjektiivisesta näkökulmasta. Tämä on sarjan 2. kirjoitus.
1. Pitää olla visio
2. Puitesopimuksella ja esiselvityksellä mielenrauhaa
Verkkopalvelu-uudistuksemme yhtenä tavoitteena oli päästä irti toimittajaloukoista. IT-palvelut oli teettänyt ulkopuolisen selvityksen tarjolla olevista avoimen lähdekoodin ratkaisuista, jotta voisimme jatkossa karsia kustannuksia. Toteutustekniikaksi valikoitui Drupal.
Tiettyyn julkaisualustaan sitoutuminen helpottaa suuresti tarjouspyyntöjen arviointia, kun erilaisten tekniikoiden hyviä ja huonoja ominaisuuksia ei tarvitse arvottaa ristiin.
Avoimen lähdekoodin tai lukuisten toimittajien tarjoama alusta ei rajoita toimittajien osallistumista kilpailutukseen, niin markkinaoikeuskaan ei ole uhkana.
Olen oppinut arvostamaan puitesopimusten liikkumavaraa.
|
Lisäksi IT-palvelumme pyrkii monivuotisiin puitesopimuksiin useamman toimittajan kanssa. Tämä tuo tilaajan näkökulmasta enemmän resursseja ja vaihtoehtoja niin toteutusvaiheeseen kuin yleensäkin yhteistyöhön.
Yleisen puitesopimuksen myötä kilpailutusvaiheessa verkkopalvelun kaikkien toivottujen toiminnallisuuksien tai edes kokonaisuuden ei tarvitse olla niin tarkkaan mietittyjä kuin yksittäisen projektin osalta. Samalla myös tunnustetaan se tosi asia, ettei verkkopalvelu tule kerralla valmiiksi, vaan hektisessä maailmassa, kansallisten vaateidenkin myötä tekninen kehitystyö on jatkuvaa.
Drupal-toimittajien kanssa eteenpäin
Meillä ei ollut tietämystä tai osaamista Drupalin mahdollisuuksista ja rajoitteista, joten lähdimme liikkeelle keskustellen kiinnostuksen ilmoittaneiden toimittajien kanssa. Näiden keskustelujen pohjalta tarkensimme tarjouspyyntömateriaalejamme julkaistavaksi julkishallinnon hankintapalveluun, Hilmaan.
Tarjouspyynnössä keskityimme visiomme, konseptimme avaamiseen liittäen mukaan käyttäjätarinat ja toiminnallisuuksien kuvaamisen. Lisäksi kerroimme tiukan aikataulumme.
Pyrimme myös kuvaamaan mahdollisimman tarkkaan integrointitarpeemme eri taustajärjestelmiin, mutta tämä osuus oli minimaalinen verrattuna nykyaikaan. Nyt verkkopalvelu muotoutuu käyttöliittymäksi ja asiakaskokemukseksi rajapintojen kautta tulevien tietojen ja palvelujen esittämiseen.
Toisaalta, jos tarjouspyyntö kohdistuu johonkin valmistuotteeseen, tai vaikka avoimen lähdekoodin ”valmis”ratkaisuun, kuten esimerkiksi kunta.fi, niin tarvittava määrittely, työmäärä ja siten kustannus tulevat olemaan pienempiä.
Paljon pohdimme myös, miten tarjoukset arvioidaan ja mitä asioita halutaan painottaa. Yleensä meillä tarjousten arvioinnissa laatu-hinta-suhde on 60-40.
Ja sitten hyppäsimme uima-altaan syvään päähän toivoen parasta.
Neljän vuoden puitesopimuksella haimme kolmea yhteistyökumppania toteuttamaan tarpeemme ja toiveemme. Me päätimme kohdella kaikkia puitesopimustoimittajia tasaveroisina sen sijaan, että olisimme minikilpailuttaneet päätoteuttajan. Ainoastaan ylläpitovaiheessa sitouduimme yhteen, kun jaettu vastuu on aina haasteellista.
Tällä hetkellä uusi puitesopimuskausi on tarjousten odotusvaiheessa. Nyt kuitenkin kierros on toivottavasti helpompi, kun kokemusta on enemmän ja tehty toteutus on koko maailman nähtävillä sekä jaettuna lähdekoodina kansallisen yhteistyön pohjana.
Tänä vuonna lakimuutosten myötä teknisen osaamisen rinnalle on nostettu tietosuoja- ja saavutettavuustietämys.
Verkkopalvelu on ennen kaikkea viestintää
Hankintavaiheessakin kannattaa pitää mielessä, että verkkopalvelu on ennen kaikkea tietoa ja palvelua asiakkaalle. Verkkoviestinnästä verkkouutisointi on useimmissa palveluissa ehkä noin 10 %, loput 90% koostuu palvelupolkujen rakentamisesta ja staattisemmista sisällöistä, käyttöliittymissä ohjaamisesta jne.
Tekniset ratkaisut eivät siis yksin riitä, vaan toisinaan laadukkaaseen ja nykyaikaiseen verkkoviestintään tarvitaan tukea. Loistavien sisältöjen tekeminen voi olla mahdollista sisäisen osaamisen tai itsenäisen kouluttautumisen kautta, mutta ainakin Aurajoen rantamilla usein ulkopuolinen asiantuntija on messias.
Kannattaa siis miettiä ovatko resurssit verkkopalvelun rakentamiseen ja sisältötukeen jo olemassa tai pitäisikö nekin kilpailuttaa. Tai onko tarve niin pieni, että suorahankinta on mahdollinen.
Me lähdimme liikkeelle suorahankinnoin. Jo tarjouspyynnön tekovaiheessa saimme koulutusta käyttäjätarinoihin ja ketterään kehittämiseen.
Kun olimme päättäneet lähteä liikkeelle pienen ruudun tarpeista, avainhenkilöt saivat koulutusta mobiilikirjoittamiseen, jotta tekstit saataisiin lyhyemmiksi ja sisällöt tiiviimmiksi. Verkkopalvelun sisältövastuussa olevien tehtäväksi jäi viedä ohjeistusta eteenpäin sisällöntuottajille ja auttaa sisältöjen tekemisessä.
Edeltävän verkkohankkeen aikana teimme massiivisen verkkoviestinnän koulutusrumban ja oppeja kerrattiin pitkin matkaa. Mutta asiat unohtuvat, väki vaihtuu, ja mobiiliin kirjoittaminen vaatii kirkasta ajatusta ja ytimekästä toteutusta, mikä on aina haaste.
Samaten visuaalinen verkkopalvelu edellyttää paljon laadukkaita valokuvia, infograafeja. Onko valokuvia ja valokuvaajia riittävästi organisaatiossa tai onko helpompaa hankkia apua ulkopuolelta? Saavutettavuuslain myötä viimeistään WCAG-vaateiden noudattaminen on keskeistä. Löytyykö osaaminen omasta takaa tai miten huolehditaan lain noudattamisesta?
Myös kieliversioiden tarpeet pitää punnita. Miten uudet sisällöt saadaan palvelemaan kaikkia kohderyhmiä.
Hankintavaihe vaatii siis hyviä istumalihaksia, kokonaisnäkemystä ja pitkää pinnaa. Usein se tuntuu ultramaratonilta, kun paljon tehdään ja työstetään, mutta määränpää ei lähene.
Lyhyt muistilista
- Mikä on teille toimivin kilpailutustapa niin oman osaamisen kuin työmäärien kannalta
- Kilpailutustapa määrittää myös, miten paljon ja miten tarkkaan tulevia tarpeita pitää kuvata teknisin termein tai käyttäjätarinoin
- Mitä kaikkea muuta kuin tekniikkaa tarvitaan ja miten se on järkevintä hankkia
|
Kokonaisuuden postaukset
- Pitää olla visio
- Puitesopimuksella ja esiselvityksellä mielenrauha
- Käyttäjän näkökulmasta tarinoiden
- Ketterästi rakentaen
- Hektisen kehittämisvaiheen jälkeinen elämä